Siirry sisältöön

Solidaarisuus (liike)

Wikipediasta
Solidaarisuusliikkeen tunnus.

Solidaarisuus (puol. Niezależny Samorządny Związek Zawodowy „Solidarność”, ’sitoutumaton itsehallinnollinen ammattiliitto ”Solidaarisuus”’) on puolalainen ammattiliitto, joka perustettiin elokuussa 1980 Gdańskin Leninin telakalla. Sitä johti alun perin Lech Wałęsa. 1980-luvulla se onnistui keräämään laajan antikommunistisen kansanliikkeen, jonka kannattajakunta ulottui kirkon jäsenistä antikommunistiseen vasemmistoon. Unionia tuki joukko toisinajattelijaintellektuelleja (KOR), ja se perustui väkivallattomuudelle.lähde?

Solidaarisuusliikkeen selviytyminen oli ennennäkemätöntä ei ainoastaan Neuvostoliiton tukeman kommunistipuolueen johtamassa, yksipuoluevaltaisessa Puolassa vaan koko itäblokissa. Aikaisemmin kommunistipuolue oli ottanut kovan linjan vastustajiaan vastaan. Esimerkiksi vuonna 1970 hajotettiin mielenosoitus konekivääritulella, jossa sai surmansa kymmenittäin ihmisiä ja yli tuhat haavoittui. Muissa itäblokin maissa neuvostoarmeija murskasi esimerkiksi Tšekkoslovakiassa 1968 Prahan kevään. Solidaarisuusliikkeen menestykseen vaikuttivat olennaisesti 1980-luvulla syventynyt sisäinen kriisi Euroopan sosialistisissa maissa moraalin murentuessa ja taloustilanteen huonontuessa.lähde?

Solidaarisuusliikkeen aatteet levisivät nopeasti halki Puolan, ja perustettiin koko ajan lisää ammattiyhdistyksiä, jotka liittyivät liittoumaan. Ohjelma, joka oli alun perin kehitetty vastaamaan ammattiyhdistyksen asioista, on laajalti nähtylähde? ensimmäisenä askeleena kommunistisen puolueen yksinvaltaisen aseman murentamiseen.lähde?

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solidaarisuus 30 vuotta Ostrowiec Swietokrzyskin tekemä seinämaalaus (pappi Jerzy Popiełuszko etualalla).

Inflaatio johti Puolan kansantasavallassa vaatimuksiin palkankorotuksista kesällä 1980. Lakkoliike alkoi Lublinista ja levisi elokuussa Gdańskin telakalle.[1] Gdańskissa Leninin telakalla 14. elokuuta 1980 puhjenneen lakon taustalla oli yleinen tyytymättömyys Puolan heikkoon taloustilanteeseen ja Edward Gierekin johtamaan hallitukseen. Erityinen tyytymättömyyden syy olivat kohonneet elintarvikkeiden hinnat. Leninin telakalla vapaat ammattiliitot olivat järjestäneet työnseisauksen, koska kaksi työntekijää oli erotettu. Ne vaativat Anna Walentynowiczin ja Lech Wałęsan työsuhteiden palauttamista ja muistomerkkiä joulukuun 1970 tapahtumien uhreille. Walentynowicz, jolla oli 30 vuoden työura telakalla, oli erotettu viisi kuukautta ennen eläkkeelle jäämistä, mikä vei häneltä oikeuden eläkkeeseen. Pian 156 paikallista tehdasta ja työpaikkaa oli lakossa. Lakkolaisten perustama lakkokomitea esitti hallitukselle 21 vaatimusta. Ensimmäinen vaatimus oli kommunistisesta puolueesta ja työnantajista riippumattomien ammattiyhdistysten salliminen. Gdańskista, missä telakalla lakossa oli 17 000 työntekijää, lakot levisivät ympäri Puolan. Szczecinin telakka ja Ursuksen traktoritehdas seurasivat pian Leninin telakan esimerkkiä. Wałęsa ja hallituksen edustaja Mieczysław Jagielski allekirjoittivat 31. elokuuta sopimuksen, jossa hallitus myöntyi suurimpaan osaan lakkolaisten vaatimuksista, myös itsenäisten ammattiliittojen perustamiseen. Vastaavia sopimuksia solmittiin myös Szczecinissa ja Jastrzębiessa. Pian sen jälkeen Gierekin hallitus erosi. Puolan yhdistyneen työväenpuolueen ensimmäiseksi sihteeriksi valittiin Stanisław Kania. Ammattiliitto Solidaarisuus perustettiin 17. syyskuuta 1980. Perustajia olivat alueellisten lakkokomiteoiden ja hallituksen vastaisen opposition edustajat.[2][3][4] Solidaarisuuden johtoon asetettiin valtakunnallinen koordinaatiokomissio, joka valitsi puheenjohtajakseen Wałęsan. Varsovan lääninoikeudelta anottiin sääntöjen vahvistamista ja ammattiliiton virallista rekisteröintiä.[5]

Saksan demokraattisen tasavallan ja Tšekkoslovakian johtajat huolestuivat "puolalaisen basillin" leviämisestä heidän maihinsa ja lopettivat vapaan matkustamisen rajan yli Puolaan. Erich Honecker ja Gustáv Husák välittivät huolensa Leonid Brežneville. Neuvostoliiton kommunistinen puolue suositteli, että sotilaita nimitettäisiin Puolassa johtaviin puoluevirkoihin. Lisäksi se suositteli, että Puolan yhdistyneen työväenpuolueen olisi otettava aloite käsiinsä ja myönnytykset lakkolaisille olisi peruttava. NKP perusti komission seuraamaan tapahtumia. Komission puheenjohtaja oli Mihail Suslov, ja jäseninä muun muassa ulkoministeri Andrei Gromyko, puolustusministeri Dmitri Ustinov, KGB:n johtaja Juri Andropov ja polibyroon jäsen Konstantin Tšernenko.[6]

Solidaarisuus rekisteröitiin marraskuussa 1980, ja oikeuden tekemät muutokset sen sääntöihin kumottiin. Samaan aikaan viranomaiset ilmoittivat puolalais-neuvostoliittolaisten sotaharjoitusten järjestämisestä Puolassa. Opposition yksittäisten jäsenten pidätykset johtivat paikallisiin lakkoihin ja mielenosoituksiin.[7]

”Maataloussolidaarisuus”, yksityisten maanviljelijöiden liitto, perustettiin 14. joulukuuta 1980 Varsovassa.[3] Vuoden lopussa Solidaarisuusliikkeellä oli noin yhdeksän miljoonaa jäsentä eli 28 prosenttia aikuisväestöstä.[8] Lakkojen ja muiden teollisuuteen liittyvien toimenpiteiden avulla liitto yritti torjua hallituksen toimenpiteet.

Helmikuussa 1981 Wojciech Jaruzelskista tuli pääministeri. Hän militarisoi valtionhallintoa. Maaliskuussa poliisi pahoinpiteli Bydgoszczissa kolme paikallisen Solidaarisuuden jäsentä. Solidaarisuus vaati asian selvittämistä, syyllisten saattamista vastuuseen ja pidättymistä samanlaisesta väkivallasta. Se järjesti neljän tunnin yleislakon ja uhkasi vielä pitemmällä yleislakolla. Keskinäisellä sopimuksella hallitus ja Solidaarisuus välttivät yhteenoton, ja yleislakko peruttiin. Bydgoszczin syylliset luvattiin saattaa vastuuseen ja "Maataloussolidaarisuus" laillistaa.[9]

13. joulukuuta 1981 hallituksen johtaja Jaruzelski aloitti toimet Solidaarisuusliikettä vastaan julistamalla kansallisen sotatilan, kieltämällä liiton ja tilapäisesti pidätyttämällä suurimman osan sen johtajista.[3] Puolan turvallisuusjoukot ja sen panssarivaunut ilmaantuivat kaupunkien kaduille. Poliisi ja turvallisuusviranomaiset ottivat haltuunsa kaikki tiedotusvälineet. Öinen ulkonaliikkumiskielto astui voimaan, ja matkustaminen toiselle paikkakunnalle muuttui luvanvaraiseksi. Spontaaneja lakkoja puhkesi, mutta mellakkapoliisi ja sotilaat kukistivat ne yksi kerrallaan. Jonkin verran ihmisiä ammuttiin. Vastarinta tukahdutettiin jouluun mennessä.[10]

Sejm kielsi Solidaarisuusliikkeen virallisesti 8. lokakuuta 1982, mutta se jatkoi jatkoi toimintaansa maanalaisena järjestönä.[3] Sotatila poistettiin muodollisesti heinäkuussa 1983, vaikka monet sen kontrollimekanismit säilytettiin, esimerkiksi kansalaisoikeuksien rajoitukset ja poliittisen elämän tiukempi valvonta. Myös esimerkiksi ruoka jäi säännöstelyyn aina 1980-luvun.lähde?

1980-luvun puolivälissä Solidaarisuusliike toimi ainoastaan maanalaisena, ja sitä tukivat katolinen kirkko ja CIA. Vuosikymmenen lopulla Solidaarisuusliike oli tarpeeksi vahva pakottamaan Jaruzelskin hallituksen keskustelemaan.lähde?

Tuhannet puolalaiset lakkoilivat elokuussa 1988 liikkeen puolesta 17 päivää. Lakko lopetettiin 1. syyskuuta 1988, kun hallitus lupasi Lech Wałęsalle harkitsevansa liikkeen laillisuutta uudelleen.[11] Solidaarisuusliike muodosti 18. joulukuuta 1988 keskuudestaan löyhän puolueorganisaation eli kansalaiskomitean nimeltä Komitet Obywatelski "Solidarność" (suomeksi Solidaarisuuden kansalaiskomitea).[12]

Huhtikuussa 1989 liike laillistettiin ja sen annettiin osallistua kesäkuussa pidettyihin parlamenttivaaleihin. Näissä rajoitetuissa vaaleissa unionin ehdokkaat voittivat selvästi ja omalta osaltaan laukaisivat rauhanomaisten, antikommunististen vastavallankumouksien aallon Keski- ja Itä-Euroopassa 4. kesäkuuta alkaen. Solidaarisuusliikkeen Tadeusz Mazowieckista tuli Puolan pääministeri 24. elokuuta 1989, kun kommunistipuolueen ehdokas ei kyennyt muodostamaan hallitusta.[13] Elokuun loppuun mennessä Solidaarisuusliikkeen johtama koalitiohallitus muodostettiin, ja saman vuoden joulukuussa Wałęsa valittiin presidentiksi. Elokuussa 1989 valtaan noussut hallitus oli Itä-Euroopan ensimmäinen ei-kommunistinen hallitus.[13]

Vuonna 1990 Solidaarisuus ajautui sisäisiin ristiriitoihin.[14] Nykyään Solidaarisuusliikkeestä on tullut perinteisempi ammattiliitto. Se yritti perustaa 1996 poliittista siipeä, mutta ei onnistunut saamaan mainittavaa asemaa Puolan poliittisessa kentässä. Solidaarisuusliikkeellä on tällä hetkellämilloin? noin 1,5 miljoonaa jäsentä.lähde?

Vaikutus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa seurattiin 1980-luvun alussa Puolan vapautumispyrkimyksiä.[15] Suomessa syntyi erityinen Puola-Solidaarisuus-yhdistys, joka organisoi muun muassa mielenosoituksia Puolan sotatilaa vastaan. Yhdistyksen toimintaan suhtauduttiin ystävyyssuhteista huolestuneiden viranomaisten taholta karsaasti. Yhdistyksen rekisteröidyttyä toukokuussa 1981, ulkoministeriö sai toimintaan osallistuneen kansalaisaktivisti Raimo Laakian mukaan tuntemattomalta taholta niin sanotun mustan listan yhdistyksen postituslistoille kuuluneista henkilöistä.[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kujala, Antti: Kuin veljet keskenään. Neuvostoliiton itäeurooppalainen imperiumi, s. 299. Minerva, 2024. ISBN 978-952-410-044-1
  2. ↑ Solidarity encyclopedia.com.
  3. 1 2 3 4 Solidarity britannica.com.
  4. ↑ Kujala s. 299–300.
  5. ↑ Kujala s. 300.
  6. ↑ Kujala s. 300.
  7. ↑ Kujala s. 301.
  8. ↑ Kujala s. 302.
  9. ↑ Kujala s. 303.
  10. ↑ Kujala s. 305–306.
  11. ↑ Turtia, Kaarina (toim.): Mitä Missä Milloin 1990, s. 15. Otava, 1989. ISBN 951-1-10908-1
  12. ↑ Solidarity Citizens' Committee - Reference.org reference.org.
  13. 1 2 1989 – Euroopan murrosten vuosi Europarl.europa.eu. 6.11.2009. Euroopan parlamentti. Viitattu 5.7.2010.
  14. ↑ Kujala s. 370.
  15. ↑ Lindfors, Jukka: Opiskelijamellakat Puolassa Yle, Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 8.10.2018.
  16. ↑ Käsikirjoitusarkisto, Suomi ja Solidaarisuus -erikoisraportti Yle ajankohtaisarkisto. 7.1.2005. Arkistoitu 12.4.2009. Viitattu 8.10.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Solidaarisuus_(liike)&oldid=24142123”