Seksuaaliseen häirintään tai muuhun epäasialliseen käytökseen syyllistyvä jatkaa todennäköisesti toimintaansa, jollei jää kiinni ja saa selkeitä negatiivisia seurauksia, sanoo sosiaalipsykologian dosentti, yliopistonlehtori Satu Venäläinen Helsingin yliopistosta.
– On paljon vaadittu, että ihminen yhtäkkiä alkaisi itse ymmärtää, miten toinen kokee asian, Venäläinen sanoo.
Suuri rooli onkin vallitsevalla kulttuurilla ja yhteisöllä, jotka voivat mahdollistaa häirinnän tai evätä mahdollisuuden siihen.
Väkivaltakulttuurissa häirintää mitätöidään, sysätään kokijan syyksi ja normalisoidaan verhoamalla se vitsiksi tai vastavuoroiseksi toiminnaksi, sanoo Venäläinen.
Hän on tutkinut muun muassa seksuaalista häirintää nimenomaan sosiaalipsykologian näkökulmasta.
Markku Lumio taas valokeilassa
Kolme naista syyttää pohjalaisen Kaskisten kaupunginjohtajaa Markku Lumiota epäasiallisesta käytöksestä, kuten toistuvasta halailusta, ulkonäön kommentoimisesta ja jopa seksivideon näyttämisestä.
Kaskisten kaupunginhallitus antoi tiistaina Lumiolle huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä. Esitys tilapäisen valiokunnan perustamisesta kaatui tiukassa äänestyksessä.
Lumio on kiistänyt syytökset valtaosin. Asiasta on tehty myös rikosilmoitus.
Vastaavankaltaiset syytökset johtivat neljä vuotta sitten Lumion irtisanoutumiseen Kauhavan kunnanjohtajan tehtävästä.
Dosentti Satu Venäläinen ei ota kantaa Lumion tapaukseen, vaan kuvaa seksuaalista häirintää yleisellä tasolla tutkimuksen näkökulmasta.
Hiljaisuus mahdollistaa jatkumisen
Aina häirintään ei uskalleta puuttua, vaan pää työnnetään pensaaseen ja annetaan häiritsijän toimia, sanoo dosentti Satu Venäläinen.
– Ei haluta puhua aiheista, jotka herättävät havaitsemaan tasa-arvo-ongelmia, koska on tehty vahva investointi siihen, että olemme tasa-arvon mallimaa.
Kulttuuria ruokkii myös häpeän pelko.
– Häpeäähän kokee usein häirinnän kohde, mutta voidaan ajatella, että se tarttuu myös yhteisöön. Se ylläpitää hiljaisuutta.
Jokaisella on viime kädessä vastuu omasta toiminnastaan, eikä kulttuurin taakse voi piiloutua. Venäläinen kuitenkin muistuttaa, että jos ongelman käsittelyssä pysähdytään yksilöön, unohtuvat laajempi viitekehys ja valtasuhteet.
Seksuaalisessa häirinnässä on kyse nimenomaan vallasta, erityisesti jos häiritsijällä on etuoikeutettu asema.
– Kyse on toiminnanvapauden harjoittamisesta toisen ihmisen kustannuksella, vallan tunteen hakemisesta ja pönkittämisestä, sanoo Venäläinen.
Lähtökohta muutokseen on siinä, että asia tulee esiin ja muiden kuin osapuolten tietoon
Tekijä rakentaa minäkuvaansa
Miehen rooliin on pitkään nähty kuuluvan oikeus alistaa muita.
Keskeinen tekijä onkin Venäläisen mukaan ajattelutapa, jossa mies seksuaalista asemaansa pönkittämällä rakentaa kuvaa viriilistä ja hallitsevasta henkilöstä paitsi muille, myös itselleen.
Hän rakentaa siis omakuvaansa peilaamalla siihen, miltä näyttää toisten silmissä. Häiritsevät toimintamallit voivat kääntyä omassa mielessä hyväksyttäviksi, jos se auttaa näkemään itsen positiivisesti suhteessa muihin.
– Voi olla, että muiden silmissä käytös näyttäytyy epäasiallisena, mutta omissa silmissä sen onnistuu normalisoimaan, sanoo Satu Venäläinen.
Ihmismielen monimutkaisuutta kuvaa se, että hän saattaa jopa sitoutua tiettyihin arvoihin ja asenteisiin, mutta silti toimia toisin.
Yhteisöltä tarvitaan toimia
Asioihin puuttuminen on kuitenkin se tapa, jolla asioita voi muuttaa.
– Näkyväksi tekemisellä on suuri muutospotentiaali. Lähtökohta muutokseen on siinä, että asia tulee esiin ja muiden kuin osapuolten tietoon, sanoo Venäläinen.
Puuttumiseen on oltava toimintamallit. Nykyisissä on Venäläisen mielestä usein parantamisen varaa.
– Yksi ongelmakohta on siinä, että ne asettavat vieläkin hyvin paljon häirinnän kohteen omalle vastuulle.
Tärkeää on tehdä selväksi, ettei häirintä ole hyväksyttävää.
– Ja nimenomaan kohde on se, jota kuunnellaan, uskotaan ja tuetaan, sanoo Venäläinen.
Organisaation on mietittävä, miten taataan, ettei häirintä toistu. Se vaatii konkreettisia kirjauksia.
Jos häiritsijä sen jälkeen alkaa toimia eri tavalla, itsen havainnointi voi muuttua pikku hiljaa.
– Se ei ole mahdotonta, mutta vaatii työtä, sanoo Venäläinen.