Samuli Samuelsson menee alkavalla viikolla Mikael Ylöstalon vetämiin Riku Illukan treeneihin, mutta ainakin alkuun lähinnä vain katsomaan niitä.
– En minä apuvalmentaja ole, mentori ehkä. Lähden tunnustelemaan, miltä harjoitukset näyttävät valmennuksen näkökulmasta, ja voisinko minä tuoda siihen jotakin. Vielä en ole treenipaikalla ollut, enkä Miccen kanssa tarkemmin puhunut, Samuelsson sanoo Suomen Urheiluliiton tiedotteessa.
Pitkällä tähtäyksellä valmentajan työt kiinnostavat Samuelssonia.
– Kyllä minulla on iso kiinnostus valmennukseen. Jossain kohtaa aion käydä valmentajatutkinnon, Samuelsson sanoo, ja kokee mahdollisuuden olla mukana seuraamassa Illukan harjoittelua pehmeäksi laskuksi kohti valmentajuutta.
Refluksitauti kiusasi harjoittelua ja toi haavan ruokatorveen
Samuelssonin oma aktiiviura päättyi viime kesän kilpailukauteen. Vielä kaksi vuotta sitten hän linjasi Yle Urheilulle, että päättäisi uransa Los Angelesin olympialaisten jälkeen.
– Kesällä oli vielä ajatuksena, että ehkä jatkaisin, mutta minulta todettiin palleatyrä ja refluksitauti. Lisäksi ruokatorvessa oli haava johtuen siitä, että mahahappoja oli noussut sieltä ylös, Samuelsson perustelee.
– Treenaaminen ei ollut enää mielekästä, kun koko ajan närästi ja treeneissä tuli pahaa oloa. Se oli iso syy lopettamisen taustalla, muttei ainoa, Samuelsson sanoo.
Päätökseen vaikuttivat myös taloudelliset tekijät.
– Kun sponsorit eivät enää jatkaneet, ei ollut rahoitusta pitää yllä ammattimaista urheilua. Tiedän, että siinä ei päästä koville tuloksille. Se olisi ollut enemmänkin sinnittelyä, että saa pidettyä edes jonkun tason, Samuelsson linjaa.
– Kun rahoitusta ei ollut, alkoi tulla mitta muutenkin täyteen niin, ettei treeni enää maistunut.
”Saan olla ylpeä urheilu-urastani”
Samuelsson, 31, juoksi aktiiviurallaan 100 metrin Suomen ennätyksen kahdesti: 10,16 vuonna 2022 ja 10,12 vuotta myöhemmin.
Läpi uransa Ikaalisten Urheilijoita edustanut sprintteri oli Suomen joukkueessa EM-kisoissa 2022 ja 2024 ja pikaviestin varamiehenä 2014. Halliradoilla hän kilpaili EM- ja MM-kisoissa.
– Enemmän ura antoi, mitä koskaan olin osannut odottaa. 100 metrin Suomen ennätys oli ihan minun suorituskykyni ylärajoilla. Pääsin sinne mihin oli rahkeita. 200 metrillä ennätys 20,73 jäi siitä vähän uupumaan, muttei makeaa mahan täydeltä, Samuelsson hymyilee.
Samuelssonia jäi ainoastaan harmittamaan, ettei hän päässyt olympialaisiin. Ylpeyttä hän kokee kuitenkin kansallisen tason suorituksistaan.
– Ennen kaikkea Suomen ennätys on kuitenkin sellainen asia, että saan olla ylpeä urheilu-urastani.
Samuelsson viihtyy työelämässä optikkona, mutta sydän sykkii vahvasti pikajuoksulle.
– En halua, että minulle käy kuten monille pikajuoksijoille, että kun ura loppuu, sitten ei olla enää missään tekemisissä pikajuoksun kanssa. Pikajuoksu on minun elämäni suurin intohimo.